perjantai 30. lokakuuta 2009

Risuja, oksia ja paniikki














Paniikin meinaa aiheuttaa se, että mies ja A seisovat juuri talon keskipaikkeilla. Ei siinä mitään, mutta tänään on perjantai ja maanantaina tulee kaivinkone... Possunuha kaatoi meiltä apuvoimat, joten vähän meinaa kiirettä pukata.

Ehkä kuitenkin tässä kahden päivän aikana mie saan raahattua suurimmat oksat ainakin talon kohdilta pois, mies nimittäin on vielä kaiken hyvän päälle työreissussa koko viikonlopun! Onneksi lapsille tulee huomenna joksikin aikaa leikittäjä!

Homma voisi myös olla hiukan tehokkaampaa, jos joku olisi viitsinyt kertoa noille männyille alkeellisia siisteyssääntöjä, kuten sen, että aaumuisin on tapana käyttää kampaa... Noilla on kyllä pahimmat latvatakut, mitä mie olen ikinä nähnyt, eikä taida edes tyttöjen muumisuihke juuri auttaa.

Onneksi aina voi käyttää lapsityövoimaa...














Tosin tietyin rajoituksin...


















Oliko se poro? Vai vain tavallinen puupää?

torstai 22. lokakuuta 2009

Ja kaatui muuten reippaasti

Puolitoista tuntia meni miehellä kaataa meidän parikymmentä puuta. Tuli miehen sammalenkeruuseenkin pieni tauko... ;)

Tässä tämän hetkistä jokinäkymää!


Ja tytöt meidän olkkarissa. Meillä mies on innostuneempi viherkasvienhoidosta, mutta toivottavasti tämä ei ole hänen lopullinen näkemyksensä sisustuksesta...


Mutta komioita runkojahan nämä on. Tekisi melkeen mieli kysyä joltain puusepältä tms. että mitäs näistä voisi kotio tehdä. Saunanovenkahvan nyt vähintään! =D

PUU KAATUU!

Sitten se lähti rytinällä eteenpäin. Nimenomaan rytinällä. Eilen saatiin rakennuslupahakemus sisään ja suullinen "omalla vastuulla" lupa aloittaa puunkaato ja maatyöt. Puunkaatamisenhan suorittaa sähköyhtiön hyväksymä mies, koska tontin sivussa kulkee sähkölinja.

Tänä aamuna soi varttia vaille yhdeksän puhelin. Oltiin vielä koko sakki peittojen alla, eilen kun oli aika hulinapäivä kaikilla. Puhelimessa oli puunkaataja. Hän voisi NYT tulla katsomaan sitä hommaa, jos vain sopii. Mie vetäisin ulkovaatteet yöpuvun päälle ja lampsin tontille.

Siinä sitten vähän aikaa ihmeteltiin kaadettavia puita, onneksi oltiin ehditty merkata ne. Puunkaataja nimittäin rupesi samoin tein hommiin! Että varttia vailla mie nousin sängystä ja viittä yli alkoi hommat! =D

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Paperi, paperia

Tiedättekö, mie olen aika vakuuttunut siitä, että talonrakennuksessa menee enemmän puuta siihen tarvittavaan paperimäärään, kuin itse rakennukseen, olkoonkin, että rakennus on puurunkoinen ja puulla verhoiltu!

Eli rakennusluvan paperisota on meneillään. Sitä ja tätä paperia ja tuota ja kolmatta selvitystä. Asemapiirros on nyt onneksi piirrettynä, melkolailla kaikki paperit ja piirrokset kotiutuneet. Silti tuntuu, että aina jotain paperia odotetaan tai joku sittenkin puuttuu.

Lisäksi, vaikka varsinaista rakennustyötä ei itse tehdäkään, on kyllä yllättänyt täysin kaiken maailman pikkuasiat! Ja se, mikä aika niiden hoitoon menee. Välillä meinaa jo ressi iskeä, kun vuorokaudesta kerrassaan loppuu tunnit. Lisäksi jonkun on syötettävä ja puettava kahta apurakentajaa... Montakohan banaania tytöt vielä syökään uuden kodin tiimoilta jonkin sortin toimistossa?

Tässä kohtaa kyllä iskee yllättävä onnellisuus edes niistä kahdesta vuodesta, jotka rakennustekniikan koulutusohjelmaa on itsellä käytynä. Ymmärtääpähän edes, että mistä puhutaan ja joskus jopa, mitä kysyä!

torstai 8. lokakuuta 2009

Talvi tuli ilman lupaa!

Eli lunta ja pakkasta. Ja niin kuin oli aikomus tuota kunttaa yrittää pelastaa... Saa nähdä miten käy. Toisaalta, ehkä se säilyisikin jäätyneenä paremmin?

Tiistaina kirjoitettiin urakkasopimuskin alle, joten kyllä tästä vain taitaa talo ruveta nousemaan. Luvan kanssa on nyt vähän hoppu, viikonlopun aikana pitää piirtää asemakuva ja kirjoittaa paperit naapureiden kuulemista myöten valmiiksi, että saadaan heti pääkuvien tultua paperit kuntaan ja mitä luultavammin lupa aloittaa maatyöt. Niillä onkin vähän hoppu, talopaketti kun pyrkii tontille viikolla 47!

Vaikka sitä aina kuulee tarinoita talonrakentamisen stressaavuudesta ja vaikka mekään emme osallistu varsinaiseen rakentamiseen ollenkaan, niin kaiken maailman pikkuasioita tässä aloituksessa vaan tulee hoidettavaksi. Kyllä se melkeen jokainen vapaa hetki menee näiden juttujen setvimiseen.